Onnesta ja tunnetiloista

Onni on pieniä hiukkasia. Kuin pieniä pölyhiukkasia, jotka leijailevat ilmassa ja jotka näkee vain kirkkaalla auringonpaisteella. Joskus niitä hiukkasia on paljon ja ne tuntuvat täyttävän koko ilmanalan ympärillä, joskus vain yksi pieni hiukkanen leijailee jostakin näkökenttään.

Minä en ole koskaan ollut perusluonteeltani onnellinen ihminen, joten en ole missään elämäni vaiheessa ollut joka suhteessa onnen ympäröimä. Juuri tällä hetkellä onnen hiukkasten huomaaminen on harvinaista, mutta toisaalta osaan arvostaa niitä harvoja aika paljon.

Joskus parhaina aikoina T:n kanssa onnen hiukkasia oli ilmassa paljon, niihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota. Kuitenkin aika usein onnea ei ollut liikkeellä juuri ollenkaan. Oli riitaa tai sitä, ettei toinen osannut olla oikealla tavalla läsnä, kun arjen asiat ahdistivat. Aina, kun sitä onnea ja tietenkin rakkautta oli ilmassa paljon, tunsin sen kaiken voimakkaasti. Minulla on usein tapana tuntea tunteeni voimakkaasti, vaikka suurin osa niistä tunteista jääkin ilmaisematta.

Erosta on tänään kolme viikkoa. Välillä tuntuu, ettei juuri mitään edistystä olisi tapahtunut, mutta aina välillä huomaan, miten elämäni kiipii vähitelleen ylös suosta. Ihan viime päivinä olen taas alkanut nähdä noita onnen hiukkasia. Niitä pilkahtelee eteen, kun katson jääkaappiin ja näen siellä ruokaa, jolla pärjään monta päivää. Tai kun tunnen auringon lämmityksen ihollani. Tai kun ymmärrän ymmärtäväni vähitellen paremmin ja paremmin, että minulla on sinkun vapaus mennä.

Tunteet menevät edelleen vuoristorataa. Perustunteet ovat ahdistus ja kohtalainen hyväntuulisuus, mutta tuonne hyväntuulisuuden väliin on nyt alkanut tunkea pieniä annoksia onnea.

Jotenkin, lähes täysin tuntemattomia teitä, sain itsekseni käsiteltyä sen, että T alkaa hankkia / on jo hankkinut seksisuhteita. Ajatus tuntuu edelleen pahalta, mutta se ei murskaa minua. Osaan jo ajatella, että ehkä hänen harrastuksensa sitten ovat hänelle hyväksi. Jos hän kaipaa sellaista niin kovasti, hänen on se koettava. Ehkä hyvä, etten ole jumissa miehen kanssa, joka jatkuvasti miettii, minkälaiselta toinen nainen tuntuisi.