Itken toista päivää putkeen. Pitäisi käydä kaupassa, mutten jaksa. Pelkään, etten jaksa koko reissua itkemättä.
Tänään pitäisi koittaa jakaa viimeiset jakamattomat tavarat T:n kanssa. Erinäisten tapahtumien ja vaiheiden kautta päädyin käymään T:n kanssa puhelinkeskustelun, jonka perusteella olen tällä hetkellä noin 50-prosenttisen varma siitä, että T on viettänyt viime yön jonkun naisen luona. Illalla osaan ehkä jo sanoa, meneekö tämä vainoharhaisuuden piikkiin.
Pelkään iltaa ja olen lähes sekopäisen yksinäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti