tag:blogger.com,1999:blog-83841058510786492562011-07-17T18:57:03.766+03:00Nuoren naisen mietteitä avoerosta. Menneisyyttä, tulevaisuutta, haaveita.Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.comBlogger311100tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-23272745151668702122007-10-18T23:34:00.000+03:002007-10-19T00:09:07.596+03:00

Kun elämä lopulta taas jatkui, eron käsitteleminen kirjallisessa muodossa kävi tavallaan turhaksi. Viimeisin blogimerkintä on noin kahden kuukauden takaa. Kun katselin tietokoneeltani kirjanmerkkejäni, mietin aina välillä, pitäisikö käydä kirjoittamassa merkintä siitä, miten minulla menee. Loppujen lopuksi sitten huomasin, että jonkinlaisia kuulumisia oli joku kaivannutkin, joten päätin nyt

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-55285965407572805752007-08-17T16:26:00.000+03:002007-08-17T16:34:39.909+03:00

Osasin odottaa tätä, mutta en uskaltanut toivoakaan tämän tapahtuvan näin pian. Erosta on kuukausi, ja minä olen iloinen päätöksestä. Eron järkevyys ei ole olemassa enää vain järjen tasolla, vaan olen ihan aidosti iloinen.Asiaan vaikuttaa ihan varmasti se, että minulla on ollut viime aikoina todella hauskaa. Lähes vastaavanlaista hauskaa olisi varmasti voinut olla seurustelevanakin, koska tämä

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-67677358824157360042007-08-13T19:20:00.000+03:002007-08-13T19:35:30.232+03:00

Eron jälkeen olen miettinyt paljon identiteettiä. Tajuan rakentaneeni aika paljon minäkuvaani sen varaan, että seurustelin. Seurusteleminen ei ollut minulle niinkään oman itseni ympärille rakentunut lisäulottuvuus vaan jonkinlainen itseeni kietoutunut tukiranka, jonka ympärille sitten kaikenlaiset lisäulottuvuudet saivat rauhassa kehittyä.Pelkäsin, että romahtaisin, kun tuo ranka otettiin pois.

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-8980914614063343182007-08-13T19:08:00.000+03:002007-08-13T19:19:34.747+03:00

Viime aikoina elämä on pyörittänyt. On ollut kiire ja on ollut hauskaa. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä, ja on ollut päiviä, joina olen tuntenut suorastaan hengittäväni onnea ja iloa.Olen antanut itselleni luvan mennä tunteideni mukana, koska en kuitenkaan koskaan toimi niiden käskemänä harkitsemattomasti. Olen ihastunut kahden viikon sisällä kaksi tai kolme kertaa, enkä jaksa vaivata itseäni

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-86599964143694145342007-08-06T13:48:00.000+03:002007-08-06T13:53:28.248+03:00

Itken toista päivää putkeen. Pitäisi käydä kaupassa, mutten jaksa. Pelkään, etten jaksa koko reissua itkemättä.Tänään pitäisi koittaa jakaa viimeiset jakamattomat tavarat T:n kanssa. Erinäisten tapahtumien ja vaiheiden kautta päädyin käymään T:n kanssa puhelinkeskustelun, jonka perusteella olen tällä hetkellä noin 50-prosenttisen varma siitä, että T on viettänyt viime yön jonkun naisen luona.

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-53793495559903938322007-08-05T19:52:00.001+03:002007-08-05T20:06:00.045+03:00

Eronneille käy kuulemma usein niin, että pahimman alkukriisin jälkeen ihmiset ympärillä eivät enää ymmärrä, miten pahalta eronneesta vielä tuntuu. Kun lähipiiri on itse sisäistänyt ajatuksen erosta, ei enää tajuta, että sillä asianosaisella kriisi kestää vielä kauan kyynelineen, ahdistuksineen, epävarmuuksineen.Huomaan itsekin ympäristöstäni, että paha oloni on vähän unohdettu. Huolestuneita

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-22859598207722566172007-08-05T17:27:00.000+03:002007-08-05T17:44:44.493+03:00

Onni on pieniä hiukkasia. Kuin pieniä pölyhiukkasia, jotka leijailevat ilmassa ja jotka näkee vain kirkkaalla auringonpaisteella. Joskus niitä hiukkasia on paljon ja ne tuntuvat täyttävän koko ilmanalan ympärillä, joskus vain yksi pieni hiukkanen leijailee jostakin näkökenttään.Minä en ole koskaan ollut perusluonteeltani onnellinen ihminen, joten en ole missään elämäni vaiheessa ollut joka

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-86835974453904756402007-08-02T23:51:00.000+03:002007-08-03T00:08:22.193+03:00

Eron jälkeen olen tuntenut olevani seksuaalisena olentona lähinnä kuollut. Normaali läheisyydenkaipuu on pysynyt poissa, seksiä en edes ajattele ja suuteleminen on vieraalta tuntuva hälvenevä muisto. Ajatus minkäänlaisista muista kuin kaverillisista suhteista miehiin on siis vielä aika vieras ja kaukainen.Minua kuitenkin satuttaa se, ettei T ajattele samalla tavalla. En tiedä, onko se jo

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-39534889438524884282007-07-31T21:58:00.000+03:002007-07-31T22:05:43.047+03:00

Ulkona on ollut tänään niin kaamea ilma, etten ole käynyt missään, koska ei ole ollut aivan pakko. Ja jos tästä kämpästä ei lähde ulos, näkee ihmisiä vain ikkunasta. Kuvittelin, että olisin iltaan mennessä ehtinyt jo tulla aivan hulluksi.Jostain syystä oloni ei kuitenkaan ole erityisen mökkihöperö. Ei edes pahemmin masentunut. Olen kyllä itkeskellyt tänään enemmän kuin parina viime päivänä, mutta

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-28345337343316469942007-07-30T23:06:00.000+03:002007-07-31T00:05:32.155+03:00

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen ollut sosiaalinen, olen nauranut. Olen saanut uuden jääkaapin, jonka saatuani tunsin riemua. Kävin kauempana vähän isommassa kaupassa, ja selvisin siitä. Tunsin itseni itsenäiseksi.Juuri eron jälkeen tunneskaalani oli varsin suppea: siihen sisältyi suru, epätoivo ja täysin turtana oleminen. Päivän tai pari erosta tähän tunneskaalaan tuli lisäksi lievä

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-58291396139791639292007-07-29T18:37:00.000+03:002007-07-29T18:45:56.013+03:00

Yksinäisyys on nyt niin vahvaa, että tunnen sen fyysisenä kipuna. Ahdistaa ja surettaa. Olo on epätoivoinen.Kämppäni on oikea ongelmapesä. Nyt jääkaappi on hajonnut. Pilalle meni tämän päivän ruoka, maitoa ja juusto. Mitään kovin kummallista ruokaa on turha ajatella edes laittavansa, kun annoksesta loppu menisi kuitenkin hukkaan. Vituttaa niin paljon, että sekin itkettää.Kaipaan juttukaveria,

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-60824429176409659372007-07-29T03:12:00.000+03:002007-07-29T03:28:22.163+03:00

Kun olin 17, rakastuin. Vaikka sitä ennenkin oli ollut erilaisia ihmissuhdesäätöjä, tämä oli ensimmäinen kerta, jota voi kutsua oikeaksi rakastumiseksi. Rakastuin mielikuvaan ihmisestä, vaaleaan tukkaan ja pehmeään ääneen. Ja rakastuin siihen, että joku niinkin upea olento kiinnostui minusta. Olin maailman huipulla yhden kuukauden.Pilvilinnani särkyi pian. Myöhemmin ajatellen olin kai tyhmä, kun

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-37494329502629951572007-07-27T23:35:00.000+03:002007-07-27T23:56:25.765+03:00

On mielenkiintoista verrata, miten tunteet T:tä kohtaan ennen eroa ja eron jälkeen vaikuttavat minuun. Tietyt ihanat asiat, jotka ennen saivat aikaan onnea ja rakkauden puuskan, tekevät minut nyt haikeaksi, onnettomaksi ja pahimmillaan katuvaksi. Toisaalta sitten ne asiat, jotka minua raivostuttivat, stressasivat ja rasittivat ennen, saavat minut tuntemaan helpotusta.Olen helpottunut, ettei minun

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-74620405600532055812007-07-27T23:23:00.000+03:002007-07-27T23:34:48.881+03:00

Näin tänään aamupäivällä ihmisiä, puolituttuja. Aluksi se pelotti, en olisi mennyt, ellei olisi ollut pakko. Itku kurkussa pelkäsin, että tulisi puhe jostakin, jonka takia minun olisi viitattava nykyiseen tilanteeseeni. Mitään sellaista ei kuitenkaan noussut esiin, tunnelma vapautui ja lopulta nauroin muiden mukana. Tunsin innostusta ja odotusta. Hetken aikaa suru oli vain takapiruna

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-56115654979602702312007-07-27T00:10:00.000+03:002007-07-27T00:28:39.350+03:00

Aika matelee ja kiitää samaan aikaan. Ahdistus on aivan valtava.On aivan liian helppoa tukeutua T:hen, kun asiat menevät pieleen. Ja T auttaa, tietenkin. Sen parhaita puolia on aina ollut se, että se auttaa muita ihmisiä säästelemättä omia vaivojaan. Elämä tuntuu niin raskaalta, että otan sen avun vastaan, vaikka en tiedäkään, olisiko henkisesti vähemmän raskasta koittaa selvitä omillaan. T:n

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-61888282234298750142007-07-25T23:00:00.000+03:002007-07-25T23:17:58.190+03:00

Palasin tänään kotiin. Pelkäsin tätä kaikkea etukäteen niin paljon, että tässä päivässä on lopulta ollut paljon positiivistakin. Kuitenkin illan tullen pää täyttyy negatiivisista ajatuksista ja siitä tunteesta, että ei vain jaksaisi.Positiivista tässä päivässä on ollut se, että asunnossani toimii netti. En käsitä, miten pärjäisin ilman sitä juuri nyt. Vaikken edes tee juuri muuta kuin juttelen

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-67593307739722006872007-07-24T23:19:00.000+03:002007-07-24T23:29:23.000+03:00

Lähden huomenna kotiin Turkuun. Muuttotouhu jatkuu. Näen T:n ensimmäistä kertaa viikkoon ja aloitan sopeutumisen oikeaan uuteen elämääni. Minua pelottaa.Olen huomannut, että vielä jollakin tasolla en ole sisäistänyt eroa ollenkaan. Jokin pieni ja tiedostamaton osa minusta nimittäin ihan selvästi uskoo, että Turkuun palaaminen palauttaa kaikki asiat ennalleen. Että yhtäkkiä kaikki olisi ihan niin

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-80790823211373365102007-07-23T23:19:00.000+03:002007-07-23T23:56:56.617+03:00

Olen puhunut tänään T:n kanssa. Ensin lähinnä käytännön asioiden hoitamista, sitten vähän kuulumisiakin. Koitin muutaman päivän suorastaan välttää puhumista, koska pidin tärkeänä sitä, että oppisin kääntymään murheineni jonkun toisen puoleen. Todennäköisesti tauko olikin tarpeellinen.Nyt puhuessa aluksi itketti, mutta tunnetilat tasoittuivat pian. Kun suurin osa keskustelusta käytiin

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-87133155673792241362007-07-23T00:02:00.000+03:002007-07-23T00:05:47.145+03:00

Huomasin juuri, että tämän blogin asetuksissa viikko alkaa englantilaisittain (ja amerikkalaisittain) sunnuntaista. En edes yritä vaikuttaa siihen. Se tuntuu tähän blogiin sikäli niin sopivalta, että ero tosiaan tuli sunnuntaina. Nyt uusi viikko blogissa on uusi viikko eroprosessissa.Pienillä asioilla sitä ihminen joskus itseään huvittaa.

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-3924056199045494602007-07-22T23:07:00.000+03:002007-07-22T23:47:43.022+03:00

Olen tässä hiljalleen koittanut totutella sanaan sinkku. Olen maistellut sitä ja miettinyt, voinko ottaa sen osaksi identiteettiäni. Tarvitseekohan sitä? Voisiko sanaa vain kiertää loputtomiin ja olla ottamatta ikään kuin siviilisäädykseen sanaa, joka tuntuu vastenmieliseltä?Olen koittanut muistella, minkälaista oli olla sinkku. Mikä oli kivaa, mikä oli vähemmän kivaa. Enkä muista niistä ajoista

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-12800375120199527992007-07-22T21:44:00.000+03:002007-07-22T22:10:05.696+03:00

Erosta alkaa olla nyt aika tarkkaan viikko. Kun alun kaikkein painajaismaisimmasta tunnelmasta pääsi yli, tunnelmat ovat pysyneet melko samanlaisina. Välillä on toiveikkaampaa, välillä väsyneempää, mutta perusolotila on tasaisen alavireinen.En usko, että olen vielä sisäistänyt eroa täysin. On esimerkiksi hyvin vaikeaa kuvitella, millä sanalla kuvaisin T:tä niille, joille en voi puhua hänestä vain

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-29019374242383915572007-07-21T21:02:00.000+03:002007-07-21T21:16:59.287+03:00

Vanhempien luona oleileminen alkaa vähitellen todella ahdistaa. Ehkä se on sitä, että täällä ei oikeastaan koskaan ole vapaa tekemään mitä tahtoisi. Ja mitä minä tahtoisin juuri nyt tehdä? Itkeä ja huutaa kai mieluiten.Siirsin jo paluutani Turkuun keskiviikkoon, enkä oikeastaan voi enää perua sitä. Kolme kokonaista päivää pitäisi siis vielä jaksaa olla täällä. Ja vaikka nyt odotankin sitä, että

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-80398336298431538712007-07-21T19:02:00.000+03:002007-07-21T19:05:55.004+03:00

Juuri nyt on hyvin surullinen olo. Ahdistaa, itkettää. Kaikki tämä yhdestä pienestä ja yksinkertaisesta muistosta. Hyvien hetkien muistaminen raastaa. Lisänä sopassa vielä tietous siitä, että on olemassa vielä ihan liian monia tuttuja, jotka eivät tiedä erostamme.

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-8458713281222391972007-07-20T20:38:00.000+03:002007-07-20T21:19:33.833+03:00

Pelkään, että ennemmin tai myöhemmin itsetuntoni romahtaa. Pelkään, että alan vähitellen epäillä, olenko tarpeeksi hyvä kenellekään sellaiselle, joka millään tavalla sopisi elämääni. Alan miettiä, olenko liian lihava tai liian lyhyt, liian tyhmä tai liian fiksu, liian sitä tai tätä.Tämän pelon juuret ovat kai siinä, että olen viimeksi ollut sinkku 19-vuotiaana. Ja ainakin minä olin vielä varsin

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-71001413380993383232007-07-20T17:58:00.000+03:002007-07-20T18:13:52.771+03:00

Katselin juuri nauhalta eilen illalla tulleen Tositarkoituksella-sarjan jakson. Sarja käsittelee rakkautta ja ihmissuhteita, ja katsomiskokemus olikin tänään aika rankka. Parissakin kohdassa itketti, kun tuli muistoja mieleen. Tässä jaksossa oli kuitenkin taas pohdintaa rakkaudesta, ihmissuhteista jne. Sarjassa keskeisessä roolissa oleva Paula jätti miesystävänsä, joka suorastaan palvoi Paulaa

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-52953351993477281162007-07-20T17:45:00.000+03:002007-07-20T17:57:52.716+03:00

Blogilistalta näen, että tämän blogin on tilannut viisi ihmistä. Tiedän, että läheskään kaikki näistä viidestä eivät voi olla niitä, joille olen itse lähettänyt tämän osoitteen. Minulla on siis muutama "vapaaehtoinen" lukija. Se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä, että joku saa teksteistäni jotakin irti. Että joku lukee ajatuksiani ja ehkä samastuu, ehkä ihmettelee, ehkä on vain utelias. En ole

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-45366218880940772852007-07-20T00:26:00.000+03:002007-07-20T01:24:18.706+03:00

Julkinen salaisuus elämästäni: minulla on vauvakuume. On ollut jo viimeiset kaksi vuotta. En ole missään vaiheessa oikeasti toivonut, että saisin lapsen pian, sillä olen ajatellut opintojani. Kuitenkin haluamisen tunne on välillä ollut tuskallisenkin vahva. Lievimmissä vaiheissaan kuume on oireillut vain, kun olen nähnyt jossakin pieniä söpöjä lapsia. Pahimmillaan tauti saa minut hymyilemään

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-40537515543315671232007-07-19T23:10:00.000+03:002007-07-20T01:27:32.332+03:00

Milloin sitä lakkaa huolehtimasta toisesta? Näen irkistä, ettei T ole puhunut mitään lähes vuorokauteen. Se ei ole hänen tapaistaan. Yleensä hän sanoo jollekulle jotakin aamulla heräämisen jälkeen, vaikka sen jälkeen lähtisikin jonnekin. Huolestuttaa. Tekisi mieli soittaa ja kysyä, onko kaikki hyvin.Paras kuitenkin olla soittamatta. Luultavasti kaikki on ainakin ihan suhteellisen hyvin. Tuskin T

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-15914538868781349232007-07-19T01:23:00.000+03:002007-07-20T01:25:46.960+03:00

Alkaa tuntua siltä, että tämä vanhempien luona hermolomaileminen auttaa enemmän kuin arvasinkaan. Nyt se auttaa lähinnä sen suhteen, mitä ajattelen kodista. Vielä maanantaina olin täysin epätoivon vallassa: miten voisin pitää kotina paikkaa, jossa ei ole T:tä? Juuri silloin määritelmäni kodista oli juurikin "paikka, jossa asun T:n kanssa". Ajattelin, ettei kämäsestä yksiöstäni tulisi minulle

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-85507087492399775952007-07-18T22:55:00.001+03:002007-07-20T01:26:24.642+03:00

Hurahdin jokin aika sitten MBTI-persoonallisuustyyppeihin. Koska ne eivät ole tämän blogini varsinainen aihe, kuittaan sen perusteet (ainakin juuri nyt) kolmella askelmalla: 1. Kohtalainen nettitesti: http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes1.htm 2. Ihan hyvät tyyppiprofiilit + vähän muuta: https://www.personalitypage.com/home.html 3. KvG.Näihin tyyppeihin tulee ihan varmasti viittailtua

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8384105851078649256.post-2746054587392867632007-07-18T01:12:00.000+03:002007-07-20T01:27:06.453+03:00

Ensiksi tämä blogi on minulle itselleni. Toiseksi tämä blogi on ystävilleni, jotka suureksi onnekseni välittävät. Kolmanneksi tämä blogi on kaikille, joita vain kiinnostaa. Tästä tulee purkautumiskanavani, jonkinlainen todistus itselleni siitä, että olen olemassa myös toisten ihmisten universumeissa. Minä tahdon, että tämä blogi on tarina selviytymisestä, matkasta onneen. Suuria sanoja,

Lehtivihreähttp://www.blogger.com/profile/02721684017711787834noreply@blogger.com0