Yksinäisyys on nyt niin vahvaa, että tunnen sen fyysisenä kipuna. Ahdistaa ja surettaa. Olo on epätoivoinen.
Kämppäni on oikea ongelmapesä. Nyt jääkaappi on hajonnut. Pilalle meni tämän päivän ruoka, maitoa ja juusto. Mitään kovin kummallista ruokaa on turha ajatella edes laittavansa, kun annoksesta loppu menisi kuitenkin hukkaan. Vituttaa niin paljon, että sekin itkettää.
Kaipaan juttukaveria, mutta tällä hetkellä sitä ei tunnu löytyvän netistäkään. Epätoivoissani kokeilin jo chattiäkin, mutta menetin hermoni sen kanssa hyvin pian.
Tuntuu pahalta, ettei ole enää ketään, jolle minun murheideni poistaminen olisi korkea prioriteetti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen aikaisemminkin kommentoinut, mutta tuntuipa jälleen hurjalta huomata, miten samanlaisia tunteita käymme läpi. Kokeilin itsekin yksinäisyyden pahimpaan terään chattia, mutta eihän niihin piireihin pääse sisään, kun ei ole tottunut... Tulee päiviä, jolloin elämä tuntuu siedettävältä ja päiviä jolloin se ei tunnu.
Lähetä kommentti