Toinen päivä

Aika matelee ja kiitää samaan aikaan. Ahdistus on aivan valtava.

On aivan liian helppoa tukeutua T:hen, kun asiat menevät pieleen. Ja T auttaa, tietenkin. Sen parhaita puolia on aina ollut se, että se auttaa muita ihmisiä säästelemättä omia vaivojaan. Elämä tuntuu niin raskaalta, että otan sen avun vastaan, vaikka en tiedäkään, olisiko henkisesti vähemmän raskasta koittaa selvitä omillaan. T:n näkeminen sattuu.

Tuntuu kuin koko elämäni suunta ja merkitys olisi hukassa. En tunne olevani tarpeellinen kenellekään.

Näin koko viime yön unia, joissa minulle eri tavoilla vakuuteltiin, että eroaminen oli elämäni suurin virhe. Unet vaikuttavat, eivät voi olla vaikuttamatta. Järkisyyt edelleen koittavat pitää minut vakuuttuneena siitä, että eroaminen oli hyvä ratkaisu, mutta ikävä raastaa.

Jos juuri nyt voisin tehdä tehdyn tekemättömäksi, tekisin. Asuisin T:n kanssa, huolehtisin ja olisin huolehdittavana. Halaisin rakastamaani miestä ilman tätä tuskaa.

Turkuun palaaminen on merkinnyt toipumiselleni hirveää takapakkia. Vanhempieni luona olin kuin tunteiden tyhjiössä, paossa lapsuuteni maisemissa. Täällä suru tuntuu olevan ainoa tunne.

Yksinäisyys ei auta asiaa. Kaipaan muiden ihmisten läsnäoloa, ja juuri nyt Turussa ainoa, joka on tahtonut minua nähdä, on ollut T.

En toisaalta vielä oikein jaksa vieraita ihmisiä. Tai ehkä kestäisin vieraita, mutta puolituttuja en kestä. En kestä sitä, että minun odotetaan olevan entiselläni. Enkä toisaalta kestä sitäkään, että minuun suhtaudutaan varovaisesti, kuin odottaen, että ihan kohta alan taas itkeä.

Kaduilla vastaan tulevat ihmiset ovat omalla tavallaan lohduttavia. Katselen heitä ja mietin, minkälaisia suruja heidänkin elämissään on ollut. Ja silti he kävelevät siinä, hymyilevät. Osa näyttää hyvinkin onnellisilta. Toivon, että minustakin tulee vielä joskus onnellinen. Onnellisempi kuin olin koskaan T:n kanssa?

Milloinkohan on ensimmäinen kyyneleetön päivä? Kuukauden päästä? Ensi vuonna? Tällä hetkellä tavoitteeni on, etten purskahtele itkuun julkisilla paikoilla.