Televisiossa nähtyä

Katselin juuri nauhalta eilen illalla tulleen Tositarkoituksella-sarjan jakson. Sarja käsittelee rakkautta ja ihmissuhteita, ja katsomiskokemus olikin tänään aika rankka. Parissakin kohdassa itketti, kun tuli muistoja mieleen.

Tässä jaksossa oli kuitenkin taas pohdintaa rakkaudesta, ihmissuhteista jne. Sarjassa keskeisessä roolissa oleva Paula jätti miesystävänsä, joka suorastaan palvoi Paulaa. Ongelmallista tämä oli Paulalle siksi, että mies vastasi ominaisuuksiltaan kaikkea sitä, mistä Paula oli ikinä haaveillut. Oli siis paperilla täydellinen mies. Rakkautta ei kuitenkaan jostain syystä tullut.

Se pisti miettimään. Sitten joskus, kun olen taas valmis uuteen suhteeseen, olen ehtinyt kehittää ehkä jo pitkänkin listan ominaisuuksia, jotka kumppanin pitäisi täyttää. On persoonallisuustyyppiä, tukan pituutta, koulutustaustaa ja ties mitä. Mutta tuossa ohjelmassa todettu taitaa olla ainakin osaltaan totta: mitkään ihanat ominaisuudet eivät riitä, jos ei ole rakkautta. Itse kyllä puhuisin suhteen alussa kemiasta.

Sarjassa Paula tuntui uskovan siihen yhteen ja ainoaan oikeaan, minä en onnekseni usko. Vaipuisin varmasti epätoivoon hyvin pian, jos kaikista maailman ihmisistä pitäisi löytää se yksi, jonka kanssa voi olla aidosti onnellinen. Uskon, että kyse on paitsi kemiasta ja rakkaudesta myös sopeutumisesta ja yhteisistä päämääristä.

Todettiin myös, että siinä toisessa pitää olla "sitä jotakin erityistä". Niin, niin pitää. T:ssä oli, paljon. Harmi, ettei se yksin riitä. Pitäisi kai olla paljon muutakin, jotta suhteesta voisi tulla elinikäinen ja sellaisena onnellinen.