Mietteitä päättyneestä

Erosta alkaa olla nyt aika tarkkaan viikko. Kun alun kaikkein painajaismaisimmasta tunnelmasta pääsi yli, tunnelmat ovat pysyneet melko samanlaisina. Välillä on toiveikkaampaa, välillä väsyneempää, mutta perusolotila on tasaisen alavireinen.

En usko, että olen vielä sisäistänyt eroa täysin. On esimerkiksi hyvin vaikeaa kuvitella, millä sanalla kuvaisin T:tä niille, joille en voi puhua hänestä vain etunimellään. Aina ennen puhuin vain poikaystävästä. Jotenkin vain tuntuu omituiselta alkaa kutsua häntä exäksi, ex-poikaystäväksi tai miksikään vastaavaksi. Helpointa tietysti olisi, jos ei tarvitsisi puhua vieraille ihmisille T:stä mitään, mutta sellaiseen ylellisyyteen tuskin on mahdollisuutta. Ihan käytännön asioidenkin takia olen vielä jonkin aikaa tekemisissä T:n kanssa melko säännöllisesti. Ja kaipa sitä tulee puhuttua näistä kuluneista vuosista, koska ero ei pyyhi mitään niistä kokemuksista pois. Jossain vaiheessa pitää vain oppia hymyilemään, kun muistelee niitä hyviä yhteisiä muistoja.

Jotain tiettyä toisessa kiinni olemista on kai myös se, että en siedä vielä minkäänlaista T:hen kohdistuvaa arvostelua. En tahdo kuulla, miten tyhmän valinnan hänessä tein, enkä toisaalta tahdo kuulla hänestä pahaa sanaa. Parempi, ettei sitten sanota mitään. Sillä jos joku sanoo T:stä jotain pahaa, minun ensimmäinen reaktioni on puolustautua. Minä puolustan valintaani ja rakkauttani, ja toisaalta roikun vielä kiinni siinä äärimmäisen lojaaliudessa, jota pidän parisuhteissa itsestään selvänä.

Kuitenkin minua satuttaa myös se, kun ihmiset tulevat sanomaan, miten eromme oli yllätys ja miten näytimme niin yhteen kuuluvilta jne. Silloin aina pienen hetken mietin, olemmeko kuitenkin tehneet virhearvioinnin. Mietin, onko tällainen kuva suhteestamme tullut vain niille ihmisille, jotka tietävät suhteestamme pääasiassa minun kauttani. Jos se on näin, ehkä jopa ymmärrän, mistä ihmisille on syntynyt tällainen kuva.

Minä olen hyvin lojaali ihminen. Olen lojaali ystävilleni ja ylipäätään kaikille niille, joiden tulee mielestäni pystyä luottamaan minuun. Mutta kaikkein lojaalein olin parisuhteessani. Mitättömiä riitoja ei kertoiltu muille, toista ei halvennettu muiden kuullen jne. Lisäksi kaikki riidat käytiin kahdestaan. Ehkä ulkopuolisille pääsi piirtymään selvästi ihannoitu kuva siitä, mitä meidän elämämme oli.